Proud to be gay kulkue iloisin mielenosoitus ikinä (Suomessa)

Satuin olemaan tunnin liian aikaisin kälyni merkkipäiviltä, joten ajattelin käydä testaamassa sen paljon puhutun Suomen Starbucksin. Enpä mennytkään, kun Stockmannin päässä näytti olevan alkamassa jotain mielenkiintoista. Mellakka? Mielenosoitus? Tiesulku? Ei näkynyt mitään, mutta väkeä tuhottomasti. Olisiko käynyt niin hienosti, että... ehkä.. nythän on gay-pride viikko, joten. Kyllä! Se on se kuuluisa Helsinki Pride. Jäi kahvit ja kahvijonot nauttimatta, kun pääsin hurraamaan kulkueelle ja olihan se hieno. Täytyy sanoa, että homot osaavat juhlia. Aidosti.

Mummolaakso, Pride 2014, HEL

Mukana oli todella monta osastoa ja säännöllisen väliajoin kuorma-autollinen musiikin tahtiin jytkyttäviä, vilkuttavia, tanssivia ja iloisia ihmisiä. Myös ainakin Kanadan ja USA:n lähetystöt ja evlut kirkko edustivat. Opiskelija Vinokkaat (OVI) mainosti, että heidän seurassaan et ole kylän ainoa homo. Gaykuoro lurautti jotain marssilaulua.

Järjestyksenvalvontapoliisikin peukutti kuormurille, josta ihasteltiin mukaan saatujen poliisien määrää. Mieleenpainuvin oli rättisitikka, jonka takapenkillä seisova rouva huudatti "Suomi, 2000-luvulle!" Auton kyljessä luki "Mummolaakso" oon-kirjaimet naarassymboliksi stylisoituna eli kyseessä oli bi- ja lesbonaisten yhdistys.

Vähemmän iloisia asioita olivat surmattujen puolesta kulkeneet sloganeilla "IRAN:issa teloitettu 4000 homoa", "Pietarissa halailu saattaa tuottaa sakkoja" jne, sekä taustalla koko ajan kalvava epäoikeudenmukaisuus ja ihmisoikeuksien polkeminen, vaikka
meillä Suomessa meneekin ehkä paremmin kuin Venäjällä ja Ugandassa.

Kolmen vartin aikana en edes kerennyt näkemään kulkueen loppua ja lopulta luin, että paikalla olisi ollut katselijoineen n. 20000 henkeä. Olisin halunnut nähdä perinteisen lederhosen-osaston, tomoffinlandit ja karhuvaarit, mutta he jäivät ehkä pitämään jonon toista päätä.

Ymmärrän kyllä nyt ihmisiä, jotka pelkäävät homoutta eli homofobeja. Kulkueen väki kun vaikutti erittäin vaaralliselta ja pelottavalta ja riskinä maailman rauhalle. Mitä jos tuollainen tulee pimeällä vastaan? Ja kuinka ahdasmielinen homo voidaan päästää työskentelemään nuorison pariin tai sielunhoitajaksi? Vai onko fobia sittenkin halveksuntaa? Halveksuntaa niitä tosi miehiä ja naisia kohtaan, jotka uskaltavat ja ylittävät joka päivä ympäristönsä paineet? Sanoisin, että homofobius on heikkous josta voi eheytyä. Toisaalta, kun Oikeiden Mielipiteiden Edustajat perustavat mielipiteensä vahvoihin omakohtaisiin faktoihin, on syytä miettiä, mitä ne omakohtaiset faktat oikeasti ovat ja mitä pahaa homot ovat heille tehneet.